Hyötykasviyhdistys
Viljellyn tulppaanin historia alkaa Turkista noin 1000 vuotta sitten. 1500-luvun lopussa
ja 1600-luvun alussa Euroopassa vallitsi varsinainen tulppaanimania, jolloin muutama sipuli saattoi maksaa kerrostalon verran. Romahdus tuli vuonna 1637, mutta vain hinnan suhteen. Ihmisten rakkautta tulppaaneihin se ei lopettanut, vaan olemme edelleen niihin ihastuneita. Nykyisin Hollannin kukkasipuliteollisuus tuottaa vuosittain noin 3 miljardia tulppaanin sipulia, joista Suomen puutarhoihin istutetaan syksyisin 6-7 miljoonaa.
Suureen sukuun kuuluu satoja lajeja.
Puutarhaan tulppaaneja voidaan istuttaa syyskuusta lähtien niin kauan kuin maahan saa kaivetuksi istutuskuopat. Istutus tapahtuu aurinkoon tai puolivarjoon, noin 15-20 cm syvyyteen ja 10-15 cm välein kalkittuun, ravinteikkaaseen, vettä läpäisevään puutarhamultaan. Jos haluaa tehokkaan värivaikutelman, sipulit tulee istuttaa vieri viereen 5 cm:n välein.
Sipuli kukkii vain kerran. Kukinnan jälkeen kukkavana ja lehdet lakastuvat, niissä olevat ravinteet palautuvat takaisin sipuliin ja tulevat uusien sivusipulien hyödyksi. Emosipulia lähinnä on suurin sivusipuli, joka saattaa ehtiä voimistua kukkimaan jo seuraavana keväänä, varsinkin, jos sille on annettu lisää ravinteita syksyllä. Pienemmillä sivusipuleilla vie pitemmän ajan kasvaa riittävän suuriksi, niin että ne kukkisivat. Monilla on kokemuksia näistä pelkkiä lehtiä kasvattavista tulppaaneista, joista sitten yllättäen vuosien päästä putkahtaa iloksemme esiin kukkiva tulppaani. Tulppaanin sipulit voi myös nostaa maasta sen jälkeen, kun lehdet ovat lakastuneet. Ne säilytetään ilmavassa ja kuivassa paikassa.
Syksyllä, istutusaikaan, ne istutetaan uudelleen kompostilla, veri- tai luujauholla tai erikoislannoitteella parannettuun maahan.
