Hyötykasviyhdistys

Miten tuhka vaikuttaa maan pieneliötoimintaan?

Tuhka vilkastuttaa mikrobitoimintaa. Se on hyvin emäksistä (pH yli 9), joten tuhkan levittäminen vähentää maan luontaista happamuutta. Mikrobit puolestaan edistävät typen mineralisoitumista ja vapautumista kasvien käyttöön.

Tuhkalla ei ole havaittu haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia sienijuurisienten ja maaperäeläinten runsauteen eikä muuhun eläimistöön.

Mitä ravinteita tuhka sisältää?

Ravinnekoostumus vaihtelee muun muassa polttolämpötilan, puun kosteuden ja puulajin mukaan.

Pääravinteista tuhka sisältää eniten kalsiumia, fosforia ja kaliumia. Mikroravinteista se sisältää mangaania, kuparia, sinkkiä, kobolttia, molybdeeniä, rautaa, booria ja rikkiä.

Tuhkan sisältämä fosfori liukenee hitaasti kasvien käyttöön. Kalium, boori, kalsium ja magnesium puolestaan ovat kasveille helppokäyttöisessä muodossa.

Mikä on paras levitysaika?

Tuhkan sisältämän fosforin rehevöittävä vaikutus on haitallista vesistöille. Tehokkain tapa vähentää huuhtoutumista on sekoittaa tuhka sulan maan aikana pintamaahan.

Jos tuhkaa kuitenkin haluaa levittää talvella, ojien ja purojen varsille jätetään noin 10 metrin levyinen suojavyöhyke, jolle tuhkaa ei levitetä. Järvien, lampien ja jokien lähistöllä vyöhykkeen tulee olla tätä reilusti leveämpi, noin 50 metriä.

Tuhka kannattaa levittää eri aikaan kuin typpilannoitteet.

Mille kasveille tuhka sopii?

Juureksille, sipulille, kaalikasveille, salaateille, tomaatille ja pavuille. Se sopii myös monille pihan puuvartisille hyötykasveille, kuten hedelmäpuille ja marjapensaille sekä nurmikon, perennapenkkien ja metsäpalstojen lannoitteeksi.

Happaman maan kasvien, kuten alppiruusun, atsalean, havukasvien ja pensasmustikan, kasvua tuhka haittaa.

Tuhkalla on monia käyttötapoja: levittäminen maahan, ripottelu kasvien lehdille ja varsille ja sekoittaminen kypsyvään kompostiin.

Kuivan ja jäähtyneen tuhkan ripottelu kasvin lehdille voi torjua ristikukkaisten kasvien ja marjapensaiden tuholaisia, kuten porkkanakärpästä, luteita ja kirvoja. Pölyävän tuhkan hengittämistä tulee kuitenkin välttää.

Seuraako tuhkan levityksestä rupisia perunoita?

Tuhka lisää perunaruven todennäköisyyttä, mutta maan ihanteellinen pH parantaa perunan sisäistä laatua. Peruna saa maasta kunnolla ravinteita, kun pH-luku on kuusi tai vähän enemmän.

Kannattaako tuhkaa lisätä kompostiin?

Tuhkaa voi käyttää myös parantamaan ruokakompostin laatua. Se nostaa massan lämpötilaa ja tasaa happamuuden mikrobitoiminnalle sopivaksi ja nopeuttaa lahoamista. Sitä voi esimerkiksi levittää ohuen kerroksen noin 20 sentin välein muun kuivikkeen lisäämisen yhteydessä. Tuhkan kokonaismäärä tulee pitää alle kymmenesosassa kompostimassan määrästä, jotta pH ei kohoa liiaksi ja raskasmetallien pitoisuudet pysyvät matalina.

Miten paljon tuhkaa kannattaa levittää?

Annostele tuhkaa muutama kourallinen neliömetrille tai ämpärillinen aarin palstalle. Vuosittaisen levitysmäärän pitää  jäädä viiden kilon alapuolelle.

Käyttömäärien suosituksilla estetään raskasmetallien liiallinen kertyminen maaperään.

Maan laatu vaikuttaa kuitenkin tuhkalannoitteen tarpeeseen ja metallien liukoisuuteen. Savimailla riittää pienempi määrä, sillä maan luontainen happamuus on vähäisempää kuin hiekkamailla.

Jos tuhkaa on levitetty kasvien tarpeisiin nähden liikaa, helppoliukoiset ravinteet huuhtoutuvat kastelu- ja sadevesien mukana juurten ulottumattomiin.

 Mitä riskejä tuhkan käytössä on?

Tuhka sisältää haitallisia raskasmetalleja, kuten kadmium, arseeni, kromi, nikkeli, lyijy ja elohopea. Puutuhkan kadmiumpitoisuus vaihtelee suuresti (1–30 mg/kg).

Metallien kulkeutuvuus kasveihin on vähäistä neutraalissa maassa (pH 6–6,5), joka sopii myös useimmille viljelykasveille. Kivennäismaahan kannattaa lisätä eloperäistä ainesta, kuten esimerkiksi kompostimultaa, rakkolevää, lehti-, ja nurmikkosilppua. Maahan lisätty savi puolestaan hidastaa happamoitumista ja lisää lyijyn ja kadmiumin pidätyskykyä.

Millaista on hyvälaatuinen tuhka?

Lehtipuiden tuhka sisältää yleensä vähemmän raskasmetalleja kuin havupuiden tuhka.

Puhtainta tuhkaa saadaan arinallisessa uunissa poltetusta helähtävän kuivasta ja kuorettomasta koivusta. Kun olosuhteet ovat riittävän kuumat ja hapelliset, palamattomien hiilenpalojenkin määrä jää vähäiseksi.

Lähde Pähkylä 4/2019, Puulämmittäjän puutarhassa, biologi, FT Sannakajsa Velmala