Hyötykasviyhdistys

Presidentti Tarja Halonen on Annalan kummi

Uutta ja vanhaa

’’Kasvisruoan suosio kasvaa koko ajan. Yhä useampi sekä tiedostaa kestävän kehityksen välttämättömyyden maapalomme hyvinvoinnin takaamiseksi että kasvisruoan terveellisyyden omalle itselleen. Valikoimat monipuolisen kasvispainotteisen ravinnon osalta ovat kasvaneet viime vuosikymmenen aikana niin meillä kuin muuallakin. Suomalainen ruoka on monessa suhteessa hyvää. Se ei ole vielä pahimmanlaisen tehotuotannon pilaamaa, vaikka joitakin huolestuttavia merkkejä onkin olemassa.

Suuri maa ja pieni väestö ovat todella harvinainen etu Euroopassa. Lisäksi meille jokaiselle on perustuslakia myöden turvattu jokamiehenoikeus liikkua metsässä, marjastaa ja sienestää, mikä antaa mahdollisuuden omaehtoiseen lähiruoan hankintaan. Olemme todella lottovoiton saaneita. >

Suomalaiset ovat lähellä luontoa. Ja lisäksi armoitettua mökkikansaa, joka tahtoo tunkea sormensa multaan. Sukupolvien myötä tavat muuttuvat, mutta toivottavasti hyvään suuntaan. Luonto on lähellä asutustaajamissakin – Helsinkiä myöten. Uskon, että kaupunkiviljelyn suosio kasvaa eikä vain etelän miljoonakaupungeissa pakon sanelemana.

Kannattaa oppia ajoissa. 

Hyötykasviyhdistys on jännä paikka oppia. Siinä on hiven aarteenetsintää sukupolvien ajalta ja viimeisintä tietoa yhdistettynä oman osaamisen uudelleen arviointiin. Kuinkahan monta kertaa olen itse tarkistanut keväisin ja syksyisinkin tietojani! Aina ei ole kyse oman muistin hataruudesta, vaan hoito-ohjeetkin vaihtuvat. Puhumattakaan sitten saman kasviperheen uusista tulokkaista, joiden talvenkestävyys tai joku muu ominaisuus saattaa olla aivan uudenlainen.

Oma kokemukseni on, että parempi tarkistaa kuin arvata. Tosin luontoäitipä tekee silti kepposiaan. Kompostiin heitetty perunan puolikas tai nahistunut kukkasen mukula kasvaa roihahtaa mukavasti kasvuun, kun sen huolella istutettu sukulainen nirsoilee kaikkien ohjeiden mukaisessa kasvupaikassaan. Toisaalta siinä seikkailunomaisuudessa juuri onkin osa puutarhanhoidon viehätystä.

Tunnustan silti pitäväni puutarhanhoidossa jatkuvuudesta. Rakastan puita, pensaita ja perennoja. Sen sijaan kesäkukat tai vihanneksetkin tuppaavat jäämään viime tinkaan. Sen vuoksi esimerkiksi retiisit, salaatit tai mangoldi sopivat minulle. Aina voi kylvää kesän mittaan tai jopa oikein kehotetaankin kylvämään vähän myöhemmin. Niin ja valmiit taimet ovat pelastaneet monena vuotena. >

Sallittakoon erilaisuus. Onkin tärkeää löytää oma tyylinsä ja sallia itselleen tämä omalaatuisuus. Puutarhanhoito voi meidän oloissamme auttaa nautintoon eikä viedä stressiin. Mutta kaikesta sanomastani huolimatta haluan itsekin kokeilla myös uutta. Sitähän ei tiedä, minkälaisia salattuja kykyjä sitä itse kussakin piilee.

Olen tänä vuonna uskaltautunut sieniviljelijäksi. Olen jo aikaisemmin vaivihkaa lueskellut muiden kokemuksista, ja ajatellut että homma saattaisi sopia meidän perheelle. Ensinnäkin pidämme sienistä. Toiseksi sieniretket tahtovat jäädä aika vähiin hyvästä halusta ja yrityksestä huolimatta. Ja olisihan se viehkoa pidentää tuoreiden sienien saamisaikaa.

Tuumasta toimeen. Löysin itseni viime lokakuun varmaan kylmimpänä lauantaina Ruskeasuon siirtolapuutarhasta, jonne Hyötykasviyhdistys oli yhdessä Helsienen kanssa järjestänyt havaintoesityksen. Siellä me tärisimme puolentoistakymmentä sienikärpäsen puremaa ihmistä oppimassa sienien viljelyä.

Valmiita sienirihmastoa sisältäviä laatikoita oli lisäksi jaossa. Seuraavana päivänä olinkin sitten tehnyt omat koeviljelmäni sekä Helsingin Marjaniemeen että Karjalohjalle. Teki mieli yrittää parvekkeellakin… Ehkä niistä joku onnistuu. Ja jos en onnistu, yritän keväällä uudelleen.

Puutarhasieniviljelyn tuloksista on luvassa yhdistyksen piirissä enemmänkin tietoa. Seuratkaa kirjoituksia. Nautitaan talvesta ja tehdään upeita suunnitelmia ensi kevääksi!’’

Presidentti Tarja Halonen 11/2018