Hyötykasviyhdistys
Corydalis nobilis
Kasvaa luonnonvaraisena Siperiassa. Linnén oppilas, Eric Lacsman, toi ensimmäiset siemenet Ruotsiin Tomskista. Niiden piti olla särkyneensydämen siemeniä. Erehdys on inhimillinen, koska ilman kukkia kasvit muistuttavat toisiaan. Jalokiurunkannuksella on sirot, liuskaiset lehdet ja kellanvalkoiset ja ruskeatäpläiset kukat pyöreässä tertussa. Kukassa on kannus. Tieteellinen nimi Corydalis tarkoittaa töyhtökiurua, siitä nimi. Korkeus n. 40-60cm. Kukinta-aika varhain keväällä toukokuussa, kesäkuun alussa. Muodostaa paksun juurakkonsa avulla laajoja kasvustoja, jotka kuihtuvat kukinnan ja siementämisen jälkeen. Etelä-Suomessa melko yleinen vanhojen pihojen kasvi. Paikoin puutarhakarkulainen, siementää itse! Annoksesta saa n. 20 tainta.
Viihtyy kosteahkossa kasvupaikassa, hiekkamultamaassa, mutta selviytyy kuivistakin jaksoista (pH 5,8-6,8). Luonnossa kiurunkannukset ovat metsäkasveja. Siksi ne sopivat hyvin pensaiden juurelle. Kukkimisvaiheessa lehteen puhkeavat pensaat eivät varjosta liikaa, ja myöhemmin peittävät kuihtuvat varret. Kylmäkäsitellyt (4-6 viikkoa) siemenet kylvetään varhain keväällä. Myös syyskylvö on mahdollinen. Myrkyllinen!
