Hyötykasviyhdistys
Lupinus polyphyllus
Kuuluu hernekasveihin. Kotoisin Pohjois- Amerikan länsiosista. Tuotiin Eurooppaan 1600-luvun keskivaiheilla, Pohjoismaihin vasta 1800-luvun puolivälissä. Yleistyi vasta 1900-luvun alkupuolella. Englantilainen Georg Russell aloitti 1920-luvulla lupiinien risteyttämisen. Tuloksena syntyi monia värikkäitä lajikkeita keltaisesta punaisen eri sävyihin. Nämä nykyiset lajikkeet eivät ole puhdasta komealupiinia, vaan ne ovat eri lajien geenien yhdistelmiä. Siitä nimi kirjolupiini. Hernekasvien tapaan lupiini elää symbioosissa sen juurimukuloissa olevien bakteerien kanssa. Aina kun ottaa kasvista siemeniä, kannattaa ottaa juuriston läheltä multaa ja siirtää sitä kylvökohtaan. Näin saadaan hyvät bakteerit mukaan. Kukkii kesä-elokuussa. Kuk- katarhaan, metsäpuutarhaan ja leikkokukaksi. Mehiläiskasvi. Yöperhosista metalliyökköset suosivat lupiinia. 1g = noin 45 siementä.
Kylvö varhain keväällä tai syksyllä. Kovakuorista siementä on hyvä liottaa yön yli (jotkut neuvovat jopa 3 vrk) lämpimässä vedessä ennen kylvöä. Itää 15 asteessa 10-20vrk:ssa. Viihtyy auringossa, kuivassa tai tuoreessa, niukka- tai runsasravinteisessa syvämultaisessa moreenimaassa (pH 5,5-6,8). Kasvaa savimaassakin, mutta jää siellä lyhytikäiseksi. Liiallista leviämistä voi rajoittaa leikkaamalla kukinnot heti kukkimisen jälkeen. Näin saadaan nauttia jatkuvasta kukkimisesta, kun lehtihankoihin kehittyvät pienemmät kukinnot kukkivat.
Koristekasviksi jalostettu puutarhalajike.
The Pagesin kukinnot ovat hehkuvan karmiininpunaisia. Kukkii kesä-elokuussa. Korkeus n. 100 cm.
Koristekasviksi jalostettu puutarhalajike.
Lajikkeessa ilmenee koko värien kirjo: sinisiä, punaisia, keltaisia, valkoisia ja kaksivärisiäkin. Korkeus n. 90 cm. Kukkii kesä-elokuussa. Kukkatarhaan, metsäpuutarhaan ja leikkokukaksi.