Hyötykasviyhdistys

 

 

 

Viljelyn aloittaminen ei aina ole ongelmatonta. Kasvimaa on saattanut olla vuosikausia viljelemättä tai sitä on viljelty vähän niin ja näin. Maahan on kertynyt valtava yksivuotisten rikkaruohojen siemenvarasto, oikea pankki sekä monivuotisia juuririkkakasveja, kuten juolavehnää, ohdaketta, leskenlehteä ja paljon muuta kamalaa. Vanha vatukko ja mansikkamaa näyttävät toivottomilta. Tällaisen maan viljelykuntoon saattaminen vaatii paljon kuokan, talikon ja lapion käyttämistä, puhumattakaan kitkemisestä. Jokainen, jolla on tällainen urakka, miettii varmasti olisiko mahdollisesti jotain oikotietä hyvään lopputulokseen. Oikotietä ei taida olla, vaan kannattaa ensimmäisenä vuonna saada kaikin voimin maa rikkaruohottomaksi ja aloittaa varsinainen viljely vasta kun se on viljelykunnossa.

Viljelypalsta on saattanut olla vuosikausia huonolla hoidolla, palstanpitäjä on vaihtunut tiuhaan tahtiin, ja uusi viljelijä on saanut sen aina huonommassa kunnossa. Rikkakasvit vievät valoa ja vettä varsinaisilta viljelykasveilta. Samoin ne vähentävät huomattavasti sadon määrää kilpailemalla ravinteista. Rikkakasvit aiheuttavat vahinkoa huonontamalla tuotteiden laatuakin. Loisen isäntäkasvina ristikukkaiset rikkakasvit levittävät esim. möhöjuurta. Virustauditkin leviävät loisten välityksellä. Sukkulamadot viihtyvät rikkakasveissa, ja pelto-ohdake sekä jauhosavikka ovat kirvojen haluttuja isäntäkasveja. Eräät rikkakasvit ovat ihmisille jopa myrkyllisiä, kuten tyräkit ja myrkkykeiso. Nurmettuneessa viljelymaassa viihtyvät sepäntoukat eli juurimadot.

Kesannointi

Kesannointi on vanha, tehokas mekaaninen rikkaruohojen torjuntatapa. Se tarkoittaa sitä, että maahan ei kylvetä mitään, vaan sitä muokataan toistuvasti, niin etteivät rikkakasvien siemenet, versot ja juuret pääsisi kasvamaan. Täyskesannoinnissa maata muokataan useita kertoja kasvukauden aikana. Teho perustuu juuririkkakasvien maanalaisten osien mekaaniseen vaurioitumiseen ja niiden kuivumiseen maan pintakerroksessa. Toistuva häirintä estää rikkakasvia kehittämästä uusia juuria, ja näin juurissa olevat hiilihydraattivarastot loppuvat, ja viimeistään seuraavan talven aikana kasvi menehtyy. Jyrsimen käyttö ei ole suotavaa, jos pellossa on juuririkkakasveja. Jyrsin vain pilkkoo maavarret pieniin osiin, ja esim. juolavehnän 2-3cm pilkotut juurenpalaset kehittävät vielä versot. Jyrsimällä levitetään rikkakasvustoja yhä laajemmalle.

Mekaaninen torjunta eli kitkeminen

Rikkakasvien kitkentää on tehty aina. Se on yksinkertaista: kitketään käsin vetämällä tai maata muokataan kuokalla tai haralla. Yksivuotisten rikkakasvien maanpäällisten osien poistaminen on jo tehokasta, mutta tietysti yritetään saada ne pois juurineen. Juuririkkakasveista ei riitä, että maanpäälliset kasvinosat poistetaan, vaan ylös on saatava maanalaiset osat mullan altakin. Voikukan juuret saa helposti pois kokonaisina voikukkaraudan avulla. Pelto-ohdakkeen maavarret ovat hyvinkin syvällä. Ne voi näännyttää poistamalla maanpäälliset versot toistuvasti. Juolavehnän juurakot on kuokittava maasta ylös, muuten niistä ei pääse eroon.

Fysikaaliset menetelmät: tukahduttaminen ja polttaminen

Rikkakasvien tukahduttaminen voi tapahtua siten, että maa peitetään esimerkiksi paksulla lehti-, oksasilppu- tai olkikerroksella, mansikkakankaalla, vanhalla räsymatolla ynnä muilla sellaisilla. Näiden alle voi laittaa kerroksen sanomalehtiä tai litteäksi puretut pahvilaatikot. Tämäkin on yhdenlaista kesannointia, mutta peitettyä sellaista. Katteen alla maan pieneliöstö möyhentää maata ja tekee siitä ilmavamman ja kuohkeamman, niin että monivuotiset rikkakasvit voi myöhemmin helposti kitkeä käsin pois.

Keväällä tai edellisenä syksynä laitetun peitteen voi poistaa syksyllä, jolloin maa-alue käännetään ja myöhennetään, kitketään huolellisesti käsin ja kalkitaan. Tämän jälkeen levitetään uusi katekerros talveksi, jonka voi peittää halutessa tavallisella suojaharsolla. Keväällä harso poistetaan ja katekerros haravoidaan syrjään maan lämpenemisen jouduttamiseksi. Maan tultua muokkauskuntoon siitä kitketään pois vielä jäljellä olevat monivuotiset rikkaruohot juurineen, lannoitetaan jollakin luonnonmukaisella lannoitteella ja valmistetaan penkit kylvöjä varten.

Hoitamattomalla palstalla on usein ongelmana muurahaiset ja maa-ampiaiset. Ne voidaan tuhota estämällä niitä saamasta ilmaa ohjaamalla vettä kasteluletkulla niiden pesäpaikkaan. Vaikutus on tehokas ja nopea. Samaa menetelmää voi soveltaa myös myyrien hävittämisessä.

Kulotus on tehokas, mutta vaarallinen rikkaruohojen torjuntakeino. Se on myös tehokas tapa päästä eroon siemenistä tai ainakin tuhota niiden itävyys. Kaupunkialueella ei saa tehdä avotulta. Avotulen kanssa on aina suuret riskit, vaikka se tehtäisiin valvotuissa olosuhteissa. Tuli saattaa ryöstäytyä käsistä lähellä oleviin rakennuksiin ja metsään. Tuli voi tuhota lisäksi hyödyllisiä hyönteisiä.

Villiintyneet vatukot ja satoa tuottamattomat mansikat

Vadelmaa voidaan viljellä samalla paikalla noin kymmenen vuotta. Vanhat kasvustot ovat yleensä aina tautien vaivaamia. Siksi niistä ei kannata ottaa rönsytaimia uuteen vadelmapenkkiin, vaan ne on syytä hävittää leikkaamalla versot maan rajasta kokonaan pois. Tämän jälkeen, jos voimia riittää juuret kaivetaan lapion avulla ylös. Muussa tapauksessa juuriston alue peitetään esimerkiksi räsymatolla ja toimitaan kuten ”Fysikaaliset menetelmät”-kappaleessa neuvotaan.

Mansikka tuottaa satoa 5-6 vuotta. Vanhat kasvustot ovat myöskin yleensä tautien saastuttamia eikä niistäkään kannata ottaa rönsytaimia uuteen mansikkamaahan. Lapion avulla kaivetaan vanhat taimet maasta ylös. Niitä ei kannata laittaa tautiriskin vuoksi kompostiin, vaan ne viedään yleisroskikseen tai jos on mahdollista polttaa, niin poltetaan.

Peruna on pioneerikasvi

Jos kasvimaa ei ole aivan toivoton, ja maa on saatu kitkemisen avulla siedettävään kuntoon, kannattaa aloittaa perunan viljelyllä, koska perunamaalla rikkakasveja harataan ja kuokitaan useampaan kertaan istutuksen ja sadonkorjuun välisenä aikana. Ensimmäinen haraus tehdään perunan versojen ollessa noin 15cm korkeita, jolloin ne ovat taipuisia, ja peruna on jo hyvin juurtunut. Jos mennään aikaisemmin haraamaan, saattavat hauraat versot rusentua, ja sato viivästyy. Harauksen lisäksi suoritetaan pariin kertaan multaus, joka on hyvin tehokas toimenpide rikkaruohoja vastaan. Mullatessa maata kootaan taimien tyvelle.