Hyötykasviyhdistys
Cucumis sativus
Yksivuotinen. Vanhimmat tiedot kurkun viljelystä ovat
Kaakkois-Aasiasta vuodelta 9750 e.Kr. Alkukodistaan Intiasta kurkku kulkeutui jo varhain Kiinaan. Eurooppaan se on tullut Lähi-idän kautta. Roomassa keisari Tiberiuksen kerrotaan nauttineen kurkkua jokaisella ateriallaan. Sitä kasvatettiin talvisinkin hänen määräyksestään.
Ranskassa viljely aloitettiin 800-luvulla ja Englannissa 1400-luvulla. Aluksi se oli herrasmiesviljelijöiden erikoisuus, mutta 1800-luvulta lähtien käyttö laajeni, ja sitä alettiin viljellä kaupallisesti. Eri puolilla maailmaa kurkusta on kehittynyt monennäköisiä muotoja, Kiinassa ja Japanissa viljellyille kurkuille on ominaista pitkähedelmäisyys. Vesipitoisempia vihanneksiamme (96-97%).
Kurkun karvaus johtuu kukurbitasiineistä.
Tämä karvas maku maistuu erityisesti hedelmän kärjessä. Ajoittainen kuivuus kasvukaudella lisää tätä ominaisuutta. Jalostustyössä on tunnistettu karvauden aiheuttava geeni, ja on saatu kehitettyä lajikkeita, joissa ei ole juuri ollenkaan karvauden aiheuttajaa.
Kurkku on yksikotinen ja yleensä yksineuvoinen, jolla hede- ja emikukat kehittyvät erikseen lehtihankoihin kylläkin samaan yksilöön. Hedelmiä
syntyy siis vain normaalin pölytyksen tuloksena. Kasvihuonekurkut ovat ns. partenokarppisia eli kurkut kehittyvät ilman hyönteisten pölytystä ja hedelmöitystä. Avomaankurkusta on myös jalostettu partenokarppisia lajikkeita. Venäläistyyppisten maitohappokäymiseen perustuvien
suolakurkkujen valmistamiseen ne eivät käy. Siemenelliset lajikkeet soveltuvat tähän tarkoitukseen.
Tuulilta suojattu lämmin paikka, hyvin lannoitettu kalkkipitoinen (pH n. 7,5), runsasmultainen, mielellään hieman savipitoinen maa. Kylvö maan ollessa vähintään 15 astetta. Kylvösyvyys 2-3cm. Itämisaika 5-8vrk. Itämislämpötila
20-25°C. Voidaan myös esikasvattaa, mutta kärsii siirrosta. Karaistut taimet voi istuttaa entistä kasvusyvyyttä syvempään. Taimiväli 20-30 cm, riviväli 100 cm. Ei kasva lämpötilan ollessa alle 10-12 astetta. Alussa kastellaan runsaasti.
Harso jouduttaa kasvua. Voidaan antaa kasvaa maata pitkin tai tukea kasvamaan ylöspäin. 1 g = n. 30-40 siementä.
Kurkut korjataan keskenkasvuisina, ennen kuin nystyt siliävät.
Säilytys: Säilytetään 7-10 asteessa, kylmemmässä tulevat vetisiksi.
Käyttö: Tuoreena tai valmistetaan suola-, etikka- tai hapansäilykkeitä. Kurkku sisältää hiven- ja kivennäisaineita. Sopii verenpaineesta kärsiville.
Keskiaikainen, ranskalainen perinnelajike, jolla hienot, mehukkaat ja rapsakat hedelmät.Kompaktit, noin kymmensenttiset hedelmät soveltuvat hyvin säilöntään ja pikkelöintiin.
Tummanvihreäpintainen pitkä avomaankurkku, jonka satoa kerätään noin 30 cm mittaisena. Sopii erityisesti tuorekäyttöön.
Avomaalle tai kasvihuoneeseen.
Kermankeltaiset, pallomaiset hedelmät. Tunnetaan myös ’omenakurkku’ nimellä. Kasvuaika n. 58 vrk. Hyönteispölytteinen. Hedelmät parhaimmillaan 3-5 cm läpimitaltaan, hennon kellanvihreinä.
Kuoren muuttuessa kirkkaan keltaiseksi, siemenet muuttuvat koviksi ja makukin huononee.
Vastustuskykyinen monia virustauteja vastaan.
Sietää hyvin kuivuutta. Käytetään kuten kasvihuonekurkkua.
Keskiaikainen, kasvuaika n. 61 vrk. Soveltuu hyvin meidän pohjoisiin olosuhteisiimme joko avomaalle tai lämpöpenkkiin. Hyönteispölytteinen.
Hedelmät tasakokoisia, karvasaineettomia ja 20-25 cm pitkiä. Pitkä satoaika. Hyvin taudinkestävä!
Viljelyvarma!
Eri puolilla maailmaa avomaankurkuista on kehittynyt erinäköisiä. Aasiassa, Kiinassa ja Japanissa ne ovat pitkähedelmäisiä, siitä nimitys ’kiinalainen käärme’. Hyönteispölytteinen.
Kasvaa n. 40-50 cm pituiseksi, mutta voidaan korjata lyhyempänäkin. Kasvatus joko penkissä tai tuetaan kasvamaan ylöspäin.
Käyttö: Perinteisen aasialaisen tavan mukaan syödään kypsennettynä sellaisenaan tai muun ruoan yhteydessä. Sopii tietysti tuorekäyttöönkin.
14 varastossa
F1-hybridi. Parthenokarppinen eli itsepölyttyvä ja karvasaineeton lajike. Etäisyys hyönteispölytteiseen lajikkeeseen oltava vähintään 50 m. Erittäin aikainen ja satoisa. Kurkut n. 8–15 cm pitkiä. Terve. Sopii myös kasvihuoneeseen.