Hyötykasviyhdistys
Tetragonolobus purpureus
Yv. Kotoisin Välimeren alueen eteläosista. Kuuluu hernekasveihin. Korkeus n. 40-50cm. Lehdet kolmisormisia, kukat dramaattisen verenpunaisia. Varsi tanakka eikä tarvitse tukea. Säännöllisesti nelisärmäisessä palossa on neljä pitkittäistä siivekettä, joista johtuu sen toinen nimi, siipipapu. Mainittiin jo Antiikin yrttikirjoissa. Ensimmäiset maininnat viljelystä Pohjoismaissa on Tanskanmaalta vuodelta 1673. 1700-luvulla sitä kasvatettiin jonkin verran herraskartanoissa, mutta vasta 1800-luvulla viljely yleistyi säätyläisten keskuudessa. Se on edelleen melko tuntematon, mutta tutustumisen arvoinen vihannes. Lämpimänä kesänä kasvatus onnistuu avomaalla, mutta viileänä kesänä varmemmin kasvihuoneessa. Maku muistuttaa parsan makua. Voi viljellä koristekasvinakin!
Esikasvatus huhtikuussa tai etelässä kylvö avomaalle toukokuussa, kun maa on lämmennyt. Siemenet kylvetään n. 5cm välein 2-3cm syvyyteen. Taimiväliksi jätetään 15- 20cm, koska juuristo on matala ja laaja. Ihanteellinen kasvulämpötila on yli 20 astetta, siksi on hyvä käyttää alkukesästä harsoa. Nopeakasvuinen, kasvuaika noin 55vrk. Viihtyy aurinkoisessa, kalkitussa, kosteutta pitävässä, ravinteikkaassa ja multavassa maassa. Kärsii herkästi kuivuudesta.
Erikoiset, kulmikkaat palot korjataan 2-3cm pituisina, jolloin palon paino 1-2g. Nuorina mureita ja herkullisia! Vanhetessaan puutuvat. Tuleentuneina niistä voi käyttää siemenet ja nauttia kuten silpoydinherneitä tai paahtaa ja käyttää kahvin korvikkeena. Saksassa sen toinen nimi onkin ’Kaffee-Erbse’, kahviherne.
Nuoret palot syödään kokonaisina. Keittoaika suolavedessä noin 10-15min. Myös kukat, varret, lehdet ja mukulamaiset varastojuuret ovat syötäviä. Rusakoiden ja kanien herkkua!
