Hyötykasviyhdistys
Rumex rugosus
Luonnonvaraisen suolaheinän viljelty muoto. Kutsuttu ‘köyhän miehen pinaatiksi’, Ruotsissa käytetty ‘spansk syra’ nimeä. Tääl- lä Pohjolassa kasvatettu jo 1600-luvulla. Tosin se sai väistyä pinaatin tieltä. Ranskassa sitä on aina arvostettu. Siellä siitä osataan valmistaa herkullisia ruokia, kuuluisin lienee kalakastike. Talvehtii erinomaisesti aina Lappia myöten. Vanhoissa puutarhakirjoissa sitä on suositeltu reunuskasviksi kauniiden, raikkaan vihreiden lehtien vuoksi. 1g = n. 1300 siementä.
Kasvupaikan suhteen vaatimaton. Kas- vaa happamassa ja laihassakin maassa, mutta hyvä puutarhamaa antaa parhaan sadon. Puolivarjo on eduksi. Siemenet kylvetään aikaisin keväällä, silloin satoa saadaan jo ensimmäisenä kesänä. Kukkaaiheet poistetaan heti niiden ilmestyttyä, ne estävät lehtien kehittymistä. Heinäkuun alussa voi antaa nokkoskäytelannoituksen.
Satoa voi korjata koko kasvukauden. Keväällä tarhasuolaheinä versoaa ensimmäisten joukossa. Uloimmat lehdet kerätään ensin, koska a kehittyy kasvin keskeltä. Lehtiä voi ryöpättynä pakastaa.Oksaalihapon vuoksi ryöppäysvesi kaadetaan pois. Lehtiaineista käytetään mu- hennoksissa, kastikkeissa ja keitoissa. Maku on pehmeä ja mieto. Mikään ei estä silppuamasta hieman tuoreita lehtiä salaattiin antamaan raikasta, pikanttia makua. Kesähelteillä suolaheinäkeitto maistuu!
Ranskalainen tarhasuolaheinä lajike vuodelta 1869. Erittäin runsassatoinen ja maukas.
Perinnelajike.