Hyötykasviyhdistys
Meum athamanticum
Sukunsa ainoa laji. Kotoisin Länsi- ja Keski-Euroopan vuoristoista. Todennäköisesti munkit tuoneet sen keskiajalla Pohjolaan. Ruotsissa karkulaisia on löytynyt vanhojen luostaripaikkojen lähettyviltä. Vahvajuurakkoinen, korkeus n. 30-40cm. Runsaskukkaiset sarjakukinnot valkeat tai kellanvalkeat, niissä saattaa olla hieman punertavaa sävyä ennen avautumista. Kukinta-aika kesäkuussa, heinäkuun alussa. Lehdet hyvin hienoliuskaiset, muistuttavat tiheitä tillin lehtiä.
Kylvö mieluiten syksyllä, silloin siemen saa luonnollisen kylmäkäsittelyn. Viihtyy auringossa, kalkkipitoisessa, syvämultaisessa vettä läpäisevässä maassa. Hyvä talvenkestävyys.
Koko kasvi on hyvin aromaattinen. Maku on voimakas, miltei polttava. Skotlannissa juurakoita on kerätty ja syöty vihanneksena. Niitä on käytetty myös erilaisiin vatsaongelmiin joko tuoreena tai kuivattuna jauheena viiniin tai veteen sekoitettuna. Se on ollut yleinen vahvistavana lääkkeenä ja naistentautien, erityisesti kohdun vaivojen hoidossa. Saksankielinen nimi ’Bärenwurz’ viittaa mahdollisesti tähän (’Bär- mutter = kohtu). Lehdet sopivat erinomaisesti kalan mausteeksi. Maku on persiljan ja sellerin sekoitus. Juurta ja siemeniä on käytetty myös yrttiliköörin valmistuksessa. Koko kasvi on erittäin koristeellinen ja kaunis. Annalassa voi käydä tutustumassa!
