Keltajuurikas

Beta vulgaris var.lutea

Punajuuren keltainen muoto. Siitä puuttuu vain punajuuren betasyaaniväriaine.

Viihtyy aurinkoisessa, kosteutta pidättävässä, syvämultaisessa puutarhamaassa, joka on mielellään lannoitettu edellisenä syksynä. Vältettävä liiallista typpilannoitusta, koska kuuluu nitraatteja suosiviin kasveihin. Liiallinen kalkki taas tekee punajuuret rupisiksi (maan sädesieni). Kylvö touko-kesäkuussa parin sentin syvyyteen. Taimettumisaika 18 asteessa n. viikko, mutta 8 asteessa kolme viikkoa. Yhdestä siemenestä kehittyy yksittäisten hedelmien määrän mukaan yleensä 2–4 sirkkatainta. Jätetään vahvin kasvamaan. Riviväli 30–40 cm, taimiväli 5–10 cm. Tuhohyönteiset ja kasvitaudit vaivaavat harvoin. Joskus kirpat ja luteet ovat kiusana, varsinkin kuivina kesinä. Ahkera kastelu pienentää tuhoja. Sopeutunut merelliseen ilmastoon; kasvaa parhaiten 15–20 asteen lämmössä, kun ilma on kosteaa.

 

Korjataan aurinkoisella säällä, jolloin nitraattipitoisuus pienempi. Myös lehdet ovat herkullisia.

Voidaan varastoida kellariin joko sellaisenaan tai turpeeseen tai hiekkaan. Voidaan myös pakastaa ryöpättynä tai säilöä etikkaan.

Erityisen sopiva kasvispaistoksiin, ei värjää muita raaka-aineita. Herkkusuille!

Valitse näistä:


‘BURPEES GOLDEN’ 1698

Hieno lajike viktoriaaniselta ajalta. Pyöreä, oranssinkeltainen malto on makea ja mieto. Maukkaat vihreät lehdet ja kellertävän vihreät varret nuorina salaattiin. Syödään raakana tai keitettynä, yksin tai kasvipaistoksissa. Säilyy pitkään kellarissa. Silmänruokaakin! Viljely kuten punajuurikas. Ei saa kylvää liian aikaisin, maan on oltava lämmin. Itää huonosti kylmässä maassa. Tuo väriä ruokapöytään.

 

2,20€

Annos noin 1 g