Hyötykasviyhdistys
Abelmoschus esculentus
Yv. Kuuluu malvakasveihin. Alkuperästä ei olla varmoja, mutta oletetaan sen olevan sekä intialaista että afrikkalaista alkuperää. Viljellään hedelmien vuoksi. Hedelmä on 10-25cm pitkä, kulmikas ja pysty kaventuen kärjestään teräväksi ja sisältää runsaasti siemeniä. Afrikassa ja Aasiassa laajoilla alueilla okra kuuluu jokapäiväiseen ruokavalioon.
Viljellään kasvihuoneessa samalla tavoin kuten paprikoita. Esikasvatus maaliskuussa. Vaatii runsasravinteisen, multavan kasvu- alustan. Taimien istutusväli n. 50cm. Lämpötila ei saa nousta yli 30 asteen, koska silloin kukat putoavat herkästi. Huolehditaan kastelusta. Säännöllinen suihkutus torjuu kirvoja.
Hedelmä käytetään puoliksi kypsyneenä vihreänä, jolloin se on mehukas. Se voidaan halkaista ja kuivata sekä kuivattuna jauhaa. Jauheella voidaan sitten saostaa keittoja ja muhennoksia. Okraa voidaan säilöä myös umpioimalla tai etikkaliemeen keittämällä. Yleisempää on kuitenkin hedelmien syöminen tuoreena. Maku on mieto ja hedelmän rakenne on liimautuva. Aluksi liimaisuus voi tuntua vastenmieliseltä, mutta oikealla tavalla valmistettuna okraruoat ovat herkullisia. Kypsyessään okra muuttuu ruskeaksi, kuivaksi kotahedelmäksi. Siemeniä on käytetty kahvin korvikkeena. Okra on myös vanha rohtokasvi. Lehdistä ja nuorista hedelmistä on tehty ihohauteita samoin kuin hedelmistä valmistettua uutetta on käytetty monenlaiseen lääkitykseen. Varresta saaduista kuiduista on valmistettu naruja ja purjeita.
